Maalskuu alko maalaillulla jo kuitenkin siis olen,maallistumisesta en edelleenkään löydä merkkejä,huomaan maanalaisen lähteen keskellä kattoa,siitä siis on tippunut pinkkipolku pyörä,joka luo nostetta kokonaiselle kirkkaudelle,jona tuo maaliskuinen englitter rnen hankihohtaa ulkona auringonvalossa,kirkkaudessa siis keijjukaisten tanssien,ehkä pitää koittaa poistua ja maksaa vuokra,ja sähkölaskukin tuli.oispas rahaa,niin vois siis kesäks lähteä liikkeelle,jonnekkin keitaalle,saharaan,vaeltamaan,libyaan.mutta ehkä maksan maksun ja otan inkteskynät mukaan ja akvarellipaperia ja meen maalmaan.jotenkin tuntuu tuo loma jolomitulta,nyt pitäis jo päästä maalaan.ja halituttaakin

Jäätynyt glitterimeri tiedän olevani tiedostamaton olen olemassa vain koska en ole olemassa,havaitsen kylmyyden koskettavan ihoani,palelen,katson jääkukkia huomaan kauneuden olevan niin lähellä,en saa siitä kiinni,hätäännyn,en onnistu siinä,teen kupillisen vaniliakahvia,onneksi tekevt sitä nuo.Kauneus valossa niin lähellä.

Sunnuntai,ollut koko ns viikko ns lomaviikko,eli siis ollu kämpillä lamaantneena kuin laulukohtauksen saanut laama lauantaina lauteilla.no jokatapauksessa siis piilossa sohvanalla ja takana ja välissä vaihdellen paikkaa kuin piano,joka siirtyy paikasta toiseen siperian pikajunalla,no onhan se jokatapauksessa niin hirveää tuo sohvantakana runkkaaminen ja itkeminen,ettei sitä voiikaan tehdä ellei olisi sielussa hätätila ja kaaos teoria asettunut aivoihin ja onkii siellä totuden valtamerestä pissiksiä.

Jokatapauksessa onnistuin kuitenkin saamaan postitettua apurahalottokupongin,jospas siitä olisi apua,ehkä enemmän kun antenneista jotka saattavat yhteen kaikki jotka ovat yhdistetty antennilla automatisoituihin tomaatteihin.jokatapauksessa en tunnusta olevani ilkeä elukka.Kuvannollisesti juon nyt energiajuomaa ja koitan sitten olla alkavalla viikolla energisempi ja ononoinnissakin siirtyä ainakin sohvalle sen alta pois,joskaan en vieläkään ala ononoidessa ajatella Onon Yokoa.Pitiköhän vielä kirjoittaa noista saappaista.ei varmaankaan saapasjalkakissa ole työskennellyt siwan kassana,ainakin sen verran meillä kahella siis on...

Elikkä vihdoin sain tehtyä sillä votospilla sen koulujutun,mut siis se votospoppi ei ole ihimisten keksintö,vaan se on paholaisen karvaisen persreijjän satiainen,joka kehitettiin jossain saturnuksen renkaan takana puuceessä,kaikki siihen sisällytetyt kauheudet keuhkokupasta kurkkupastilleihin ovat kauhistuttavai,ja huomasin sen kuin olin soutelemassa ruuhella saharassa.oli siinä kirahveilla ihmettelemistä.Jokatapauksessa huomasin tuon katalan juonen ja nousin ylemmäksi ja huusin gondolieerille,että nostaisi purjeen kattilanalta ja laittaisi soppakattilan tulelle.Kuitenkin tulennielijänä toiminut vaaleanpunainen elefantti törmäsi gondolieeriin Reeberbaanin liikennevaloissa ja löi tätä kalakukolla.Jokatapauksessa ihmis ja kasvikuntaa on siis varoitettu votosopista.Kivikunnasta en ole niin varma,enkä Satakunnasta,voivat olla liitossa nimittäin Satiaiskunnankanssa.Ainakin kunnanjohtaja kuulemma on kuulunut vapaamuurareihin joskus ollessaan asunnoton alkoholisti ainakin niin luinAvotakasta.Arkkienkelien suojellus siis seuratkoon koko ihmiskunnan kunnalliselimiä.Kuitenkin kunnanjohtajat tapaavat olla mulkkuja.Onko tässä paradoksi vai onko kyseessä vain kunnallisvaalien luonne?

Tänään siis kyllästyin olemaan kipeänä kämpillä,siis tarkoituksena oli varmstaa,etten oisi enää flunssassa seuraavana viikkona.kyllästy siihen ja menin tekkeen öljyväriä ja maalaan koululle.e jaksanut olla kämpällä,ahisti liikaa.Ei halua olla huono ihminen,mutta ilmeisesti on sellainen,arvoton kappale.Onnistumisen tunne on mukava,mutta niin on kuitenkin todella harvoin.Nyt niitä on alkanut olla silloin tällöin,ja siis kun on saanut maalattua juttuja,joissa värit ovat toimivia.

Pelottaa tuo kosteankylmä pimeys joka tuntuu tunkeutuvan jokapuolelle itteä tuolta ulkoa,siinä miten kuu luo varjonsa itteeni,ja tuntee sen yksnäisyyden,ja hopeisen kyyneleen virtaavan,on niin väsynyt,huomaa kaukasuudessa olevan,nin kaukana, kaikki asat jota todella haluaa.olen peloissani, mieleen muistuu Masa Niemen ittemurhaviesti,On helppoa olla nolla.Ei se ole kunka itte määrittelee ittensä,vaan kuinka asiat määrittelevät sinut.Tiedän olevani vahva kun teen performanssia,pelot,traumat ja kivut jotka sekä lamauttavat minut,ja ilmaisuni,ovat silloin voimani, olen performanssi.Samoin ne aavistukset tyytyväisyydestä,kun huomaan värien alkavan elää,ja toimia maalauksessa,luovat itsetuntoa.Mutta reaalimaailma on raaka,enkä jaksa sitä.olen liian poikki,peloissani en voi enää mennä mihinkään.Hymyilen,näen kuun hopeisten kyynelien virtaavan.nauran.olen